Pakkohauskaa

Huh, onpas jotenkin jännä fiilis ollut tänään. Kaikki juhli ympäriinsä, kävi lakkiaisissa ja ties missä pippaloissa ja useimmat lähtivät varmaan jatkamaan. Itse olin töissä melkeen koko päivän ja illalla hengailtiin samaa kohtaloa kokevan kaverin kanssa ja syötiin hyvin. Jotenkin tästäkin päivästä on tulossa päässäni semmonen "pakkojuhla"päivä, niin kuin esim. vappu ja uusivuosi. Vihaan niitä päiviä kun tuntuu, että pitäisi olla hauskaa ja ryypätä ja tehdä ties mitä muuta kuin olla kotona. Tänään kuitenkin nukuin iloisesti päiväunia ja luin kirjaa, ja kuitenkin tunsin samalla hieman huonoa omatuntoa siitä. Ihan kuin olisin pettänyt itseni.

Noo, onneksi tällaisia päiviä on vain muutama vuodessa.

Lähemmäs reiliä, kauemmas eksästä

Olen lädössä reilaamaan muutaman viikon päästä, siis 16. kesäkuuta. (Lisää junamatkailua! Laskeskelin tuossa säästämäni liput, niitä oli ihan älyttömästi ja yhteensä niihin kuluttamat rahat olivat päälle 500e - eikä siinä edes ole kaikki ostamani liput! nimim. paljon kokemusta kaukosuhteilusta) Hieman jänskättää koko reissu kaikinpuolin. Ensinnäkin rahatilanne on vähän huolestuttava, mutta se nyt vaan on suhtautumis- ja säästämiskysymys. Toiseksi hieman mietityttää minun ja ystävättäreni selviytyminen reissussa. Ollaan kummatkin kuitenkin melko pienikokoisia ja sen lisäksi vähän huolimattomia kaikessa. Saa nähdä minkälaisiin seikkailuihin päädytään. :P

Kaikista eniten minua kuitenkin huolettaa se, että mitä käy tuon miehekkeen kanssa. Olemme reissuunlähtöpäivänäni seurustelleet kuitenkin vasta kuukauden päivät, ja näkemiseemme voi tulla kahden kuukauden tauko. Melkoisen järkyttävää. Pelkään paljon, että hän unohtaisi minut, minä hänet tai jokin vaan muuttuisi. Ollaan kuitenkin vasta niin alkumatkassa. Harmittaisi vaan ihan älyttömästi poikkaista tällainen lupaavan suhteen alku. Noo, toivon mukaan kaikki menee hyvin.

Ja sitten ihan muihin aiheisiin. Ihmettelen ihan älyttömästi sitä, miten suhtautumiseni yhteen eksään on vieläkin ihan järkyttävän negatiivinen. Seurustelumme kesti 10kk, minun ennätykseni, jonka jälkeen päätin että se suhde saisi päättyä siihen. Syynä oli vaan yksinkertaisesti se, että en voinut sietää semmoista yliherkkää ihmistä, mikä siitä miehestä kuoriutui. En ole itse kovin tunteellinen ja hänen tunteensa olivat aina jotain niin suurta vuoristorataa, että lopulta pääni hajosi siihen kaikkeen. Mutta erottuamme ja äijän jäätyä roikkumaan perääni sain jonkun suuren inhon tätä eksäpoloista kohtaan. Enkä ole vieläkään päässyt siitä eroon. Haluaisin tietää mistä suuri kaunani häntä kohtaan oikeen syntyy, koska mies ei kuitenkaan loukannut minua koskaan varsinaisesti.

Näin tässä alettuani tapailemaan tätä Pohjoisen Poikaa sitten kerran yöllä unen jossa olin taas jälleen yhdessä eksäni kanssa. Olin ihan paniikissa siinä ja hirveissä vihoissani eksää kohtaan. Pelottavaa. Aamulla sitten heräsin huojentuneena PP:n vierestä ja olin onnellinen.

Oli muuten aika karvas jälleennäkeminen eksän kanssa. Ei oltu varmaan nähty puoleen vuoteen , ja tietenkin eksä osuu metroasemalle juuri silloin kun PP ja minä söpöiltiin siellä keskittyneenä toisiimme. Olin pudota siinä paikassa. Tietenkin sain jotain pientä nautintoa siitä, että eksä näki minut juuri PP:n kanssa, mutta toisaalta olisi ollut ehkä kiva selvittää jotain asioita vaikka. Astuttiin lopulta kaikki samaan metroon, mutta eksäni käveli ihan suoraan eri vaunuun kuin me. Se oli varmaankin järkevin ratkaisu siinä vaiheessa.

Romantiikkaa ja junamatkailua

Jopa on kulunut aikaa edellisestä päivityksestä. Ehkä siksi, koska elämäni on ollut yhtä suurta myllerrystä. Ensinnäkin ihmissuhteissa on tapahtunut täysi muutos. Vielä hetki sitten olin onnellisena löydettyäni "hienon" vakipanon. Herra oli juuri tyypillinen rokkarirenttu johon on helppo tuntea fyysistä vetoa. Ja renttu todellakin, mies oli varattu, ja sain tietää asiasta vasta ensimmäisen "vahingon" satuttua. Noh, eipä se minua kuitenkaan estellyt. Ehkä oma moraalini on heikko kun koen vastuun olevan ennemminkin parisuhteen jäsenillä kuin minulla.

Noh, vappuna kuvioihin tuli kuitenkin uusi mies. Aluksi vähän jännitti, että oliko herra liian ujo ja kokematon, vaikka olikin minua reilut 3 vuotta vanhempi. Meille syttyi kuitenkin aika palava romanssi, joka johti lopulta parisuhteeseen siitä huolimatta että välimatkaa on runsaat 400km. On ihan pelottavaa ajatella, miten täydellinen hän on minulle, miten täydellisiä ollaan toisillemme. Nopeimmat ovatkin varmaan tosin laskeneet, että emmehän ole tunteneet edes kuukautta vielä. Totta - mutta jotkut asiat vaan tapahtuvat nopeasti, ja joskus vaan on varma omista tunteistain jotain kohtaan, vaikka ei vielä oikeasti tiedä paljoa toisesta. On vaan ihan äärettömän jännittävää kun kaikki pelaa niin kuin pitääkin. Ja seksi on ihan uskomatonta, herralla on kunnia olla ensimmäinen mies joka on yhdynnässä saanut tuotettua minulle orgasmin. Ja palatakseni takaisin vielä romantiikan puoleen, on minusta aika söpöä että helsinkiläistyttö ja pohjoisen poika rakastuu toisiinsa.

Ehkä ainoa asia, mikä minua häiritsi, oli se, että herra tunnusti minulle rakkauttaan kovin pian jo. Mutta toisaalta rakkaus on sana, ja tunnetustihan jotkut sanat voi merkitä ihmisille hieman eri asioita, joten en jäänyt murehtimaan. Sanoin kuitenkin ne maagiset sanat myös herralle ja yllätyin itse siitä, että koin jopa tarkoittavani niitä sanoja jo silloin.