Lähemmäs reiliä, kauemmas eksästä

Olen lädössä reilaamaan muutaman viikon päästä, siis 16. kesäkuuta. (Lisää junamatkailua! Laskeskelin tuossa säästämäni liput, niitä oli ihan älyttömästi ja yhteensä niihin kuluttamat rahat olivat päälle 500e - eikä siinä edes ole kaikki ostamani liput! nimim. paljon kokemusta kaukosuhteilusta) Hieman jänskättää koko reissu kaikinpuolin. Ensinnäkin rahatilanne on vähän huolestuttava, mutta se nyt vaan on suhtautumis- ja säästämiskysymys. Toiseksi hieman mietityttää minun ja ystävättäreni selviytyminen reissussa. Ollaan kummatkin kuitenkin melko pienikokoisia ja sen lisäksi vähän huolimattomia kaikessa. Saa nähdä minkälaisiin seikkailuihin päädytään. :P

Kaikista eniten minua kuitenkin huolettaa se, että mitä käy tuon miehekkeen kanssa. Olemme reissuunlähtöpäivänäni seurustelleet kuitenkin vasta kuukauden päivät, ja näkemiseemme voi tulla kahden kuukauden tauko. Melkoisen järkyttävää. Pelkään paljon, että hän unohtaisi minut, minä hänet tai jokin vaan muuttuisi. Ollaan kuitenkin vasta niin alkumatkassa. Harmittaisi vaan ihan älyttömästi poikkaista tällainen lupaavan suhteen alku. Noo, toivon mukaan kaikki menee hyvin.

Ja sitten ihan muihin aiheisiin. Ihmettelen ihan älyttömästi sitä, miten suhtautumiseni yhteen eksään on vieläkin ihan järkyttävän negatiivinen. Seurustelumme kesti 10kk, minun ennätykseni, jonka jälkeen päätin että se suhde saisi päättyä siihen. Syynä oli vaan yksinkertaisesti se, että en voinut sietää semmoista yliherkkää ihmistä, mikä siitä miehestä kuoriutui. En ole itse kovin tunteellinen ja hänen tunteensa olivat aina jotain niin suurta vuoristorataa, että lopulta pääni hajosi siihen kaikkeen. Mutta erottuamme ja äijän jäätyä roikkumaan perääni sain jonkun suuren inhon tätä eksäpoloista kohtaan. Enkä ole vieläkään päässyt siitä eroon. Haluaisin tietää mistä suuri kaunani häntä kohtaan oikeen syntyy, koska mies ei kuitenkaan loukannut minua koskaan varsinaisesti.

Näin tässä alettuani tapailemaan tätä Pohjoisen Poikaa sitten kerran yöllä unen jossa olin taas jälleen yhdessä eksäni kanssa. Olin ihan paniikissa siinä ja hirveissä vihoissani eksää kohtaan. Pelottavaa. Aamulla sitten heräsin huojentuneena PP:n vierestä ja olin onnellinen.

Oli muuten aika karvas jälleennäkeminen eksän kanssa. Ei oltu varmaan nähty puoleen vuoteen , ja tietenkin eksä osuu metroasemalle juuri silloin kun PP ja minä söpöiltiin siellä keskittyneenä toisiimme. Olin pudota siinä paikassa. Tietenkin sain jotain pientä nautintoa siitä, että eksä näki minut juuri PP:n kanssa, mutta toisaalta olisi ollut ehkä kiva selvittää jotain asioita vaikka. Astuttiin lopulta kaikki samaan metroon, mutta eksäni käveli ihan suoraan eri vaunuun kuin me. Se oli varmaankin järkevin ratkaisu siinä vaiheessa.